Alkusyyt allergioille
Yli miljoona suomalaista saa oireita siitepölyistä. Määrä on huima ja saa ihmettelemään, mitä meidän immuniteetillemme kuuluu. Allergiat yleisesti on liitetty tutkimusten kautta moneen alkusyyhyn: prosessoitu ja liian hygieninen ruoka ja ympäristö, sairastetut lastentaudit, huono suolistomikrobiomi, stressi ja sen myötä kohonneet kortisoli- ja histamiinitasot, lääkitykset ja rokotteet, perimä jne. Allergiassa elimistö tuottaa immunologisen vasteen allergeeneja kohtaan. Toisin sanoen elimistö reagoi turhan herkästi esimerkiksi tavalliseen ruokaan tai pölyyn.
Itse sain ensimmäiset allergiani noin nelivuotiaana ja se oli monen edellä mainitun summa. 80-luvun lapsena korvatulehdus- ja virtsatietulehduskierteeni hoidettiin antibiooteilla joka ikinen kerta. Alle 6-vuotiaana olin luultavasti syönyt n. 20 ab-kuuria. Tämä tietenkin johti todella surkean suolistomikrobitilanteen myötä ruoka-aine- sekä siitepölyallergioihin. Tuohon aikaan ei ollut yleisesti ymmärrystä antibioottien tuhoistasta vaikutuksesta suolistoon, eikä luultavasti ollut kovin monia maitohappobakteereita markkinoilla, jos laisinkaan. Tämän lisäksi oli perimälläni vaikutusta. Suvussa oli monenlaista ruoka- ja eläinallegiaa, altistumisia homeiselle sisäilmalle sekä tuberkuloositaustaa. Allergioiden kumppaniksi sainkin myös astman 9-vuotiaana.
Näiden kokemuksien myötä allergiat ovat olleet lähellä sydäntäni luontaishoitajana ja olen pyrkinyt niissä asiakkaitani ja heidän lapsia auttamaan.
Alihygieniasta ylihygieniaan
Ylihygienia vaikuttaisi olevan suurin allergioita aiheuttava tekijä länsimaisissa yhteiskunnissa. Suosittelen lukemaan Johanna Kallialan Pro Gradu -tutkielman aiheesta sivustolta https://helda.helsinki.fi/items/e36ac477-d320-4a32-880e-6797d8d44f73 . Kun bakteerien yhteys tauteihin löydettiin 1863 ranskalaisen Casimir Davainen toimesta, alkoi aikakausi, joka yltää omaan aikaamme. Aluksi bakteerien ajateltiin olevan vain taudinaiheuttajia, pahoja, sairastuttavia eliöitä ja se sai aikaan hygieniabuumin, joka on jatkunut nykypäivään, vaikka nyt jo tiedämme, että on olemassa lukuisia hyödyllisiä bakteereja ja monet ”pahiksetkin” kuuluvat normaaliin mikrobiomiimme – jokin stressitekijä vain saa aikaan niiden voimakkaan kasvun, jolloin ne aiheuttavat ongelmia. Ylihygienian haitallisuus ymmärretään jo laajasti. Tiedetään, että kun immuniteettimme kulkee ”joutokäynnillä”, se reagoi herkemmin harmittomiin ärsykkeisiin, kuten siitepölyyn tai pahimmillaan autoimmunisairauksissa omiin kudosiimme ja välittäjäaineisiimme. Immuniteettimme tarvitsee työtä – maaperän bakteereja, ihmiskontakteista tulevia flunssa- ja mahatautipöpöjä ja -viruksia, eläinten pölyä. Itse olen ottanut tavaksi hieman huithapeleja tapoja, kuten että usein unohdan pestä kädet kaupassakäynnin jälkeen tai että viikonloppuna kynsien alla saa olla multaa ja retkellä leikkaan ruokaa puukolla, jolla olen juuri veistänyt puuta ja saatan pyyhkäistä retkilautaseni päivällisen jälkeen talouspaperilla ja syödä siitä aamulla puurot.
Flunssilla on tarkoitus
Yhteiskunnassamme tehokkuus on nostettu arvomaailman kärkeen. Tämän vuoksi sairastelu on äärimmäisen ei-toivottua ja sen myötä flunssa- ym. pöpöjä kartetaan viimeiseen saakka. Vaikka olen yrittäjä, en silti pelkää kipeitä ihmisiä, vaan toivotan pöpöt tervetulleeksi käymään kehossani, jotta kehoni saa muistutuksen jokaisesta eliöstä ja osaa suojautua sitä vastaan. Flunssiin pyrin suhtautumaan leppoisasti – ne tulevat, kun niitä tarvitsen. Monesti silloin, kun olen unohtanut itseni, vitamiinini ja olen syönyt huonosti ravitsevaa ruokaa, flunssa tai muu kipeys tulee ja pakottaa pysähtymään ja huolehtimaan itsestäni. Moni, jolla on immuniteetti hyvässä kunnossa, tunnistaa tilanteen, jossa kurkussa tuntuu jotain karheutta ja olo on hieman nuutunut, mutta päivän parin päästä olo on jo normaali. Näissä tilanteissa todennäköisesti jokin pieneliö kävi limakalvoillasi, mutta immuniteettisi hoiti tilanteen ja palautti terveyden. Vaikka olen hyvinkin Pieneliöt kunniaan! -tyyppinen ihminen, kunnioitan toki toisia, enkä pakota muita tutustumaan omiin flunssapöpöihini vasten tahtoaan.
Lapsille eri bakteereihin tutustuminen on vielä paljon tärkeämpää, koska heidän mikrobiominsa on vasta kehittymässä. Tämän vuoksi jokainen pöpö, joka päiväkodista kotiin tuodaan, on tarpeellinen. Niihin on vain hyvä varautua! Ennen ensimmäisiä hoitopäiviä on tärkeää huolehtia pienen ihmistaimen ravitsemustilanne hyvään kuntoon:
- Paljon hedelmiä ja marjoja C-vitamiinitankkaukseen
- Jonkinlainen Omega3-valmiste estämään tulehduksia
- Maitohappobakteerit päälle viimeistään pari viikkoa ennen hoitoon lähtöä
- D-vitamiinia unohtamatta
Näillä eväillä pöpöt saavat tulla ja ne toivotetaan tervetulleiksi, mutta parhaimmillaan flunssat kestävät vain hetken, eivätkä tuota jälkitauteja niin herkästi. Näiden lisäksi lepo on tärkein ja kipulääkkeet kannattaa jättää vain ikävimpiin kipuihin, jotka estävät nukkumasta. Monet kipulääkkeet vaikuttavat kehon prosesseihin negatiivisesti flunssan aikana ja niitä ei kannata varmuuden vuoksi antaa lapselle tai ottaa itse. Tietenkin kannattaa myös kotiväen tsempata omaa immuniteettiaan tässä pöpöpommituksessa.
Allergiat elämän muutoksissa
Kun immuniteetti saa tekemistä, sen herkistyminen ruoka-aineille, eläimille ja erilaisille pölyille voi estyä ja allergiat jäävät syntymättä. Immuniteetista huolehtiminen on koko elämän mittainen tehtävä. On myös hyvä tietää, että monet allergiat häviävät elämän myötä ja niille on paljon tehtävissä ravitsemuksen ja esimerkiksi homeopatian avulla! Allergia ei ole loppuelämän tuomio, vaan niitä kannattaa hoitaa ja välillä testata, onko herkkyys vielä olemassa – pois lukien allergiat, jotka ovat tuottaneet anafylaktisia oireita. Monet allergiat liittyvät vuodenaikaan ja myös eri vuodet tekevät isoakin vaihtelua allergiaoireille.
No mitä omille allergioilleni kuuluu nykyään? Suurin osan ruoka-aineallergioistani on hävinnyt suoliston kunnon paranemisen myötä. Oireinani on ollut ikävää kirvelyä suussa ja nielussa ja pahimmillaan kurkun ja huulien turvotusta mm. omenasta, kurkusta, banaanista ym. Vasta viimeisen 10 vuoden aikana olen uskaltanut ottaa omenan takaisin ruokavaliooni – tosin vain loppuvuodesta, kun saa kotimaisia omenia, joissa ei ole paljoa säilöntäaineita pinnalla. Banaania olen syönyt taas n. 5 vuotta. Se kesti kauan, että ymmärsin, ettei se enää tuottanutkaan oiretta suuhuni! Joka haukulla sitä kirvelyä odotin. Nyt on menossa päärynäprojekti ja viime vuonna uskalsin maistaa jo kiiviä! Tämä matka on opettanut sen, että mieleni on ollut enemmän allerginen kuin kehoni.
Siitepölyallergioista vielä koivu on tuottanut ongelmia. Sekin on vuodesta toiseen työn alla – niin mielen kautta kuin fyysisestikin. Homeopaattinen rakennehoito on koko ajan rinnalla, samoin ravitsemus ja lisäravinteet. Matkastani koivujen kanssa voisin kirjoittaa kokonaan toisen blogin. Joskus olisin halunnut kaataa joka ikisen koivun näköpiiristäni, mutta nyt katselen kypsyviä norkkoja rakkaudella ja toivotan hiukkaset tervetulleeksi. Uusi kevät on taas mahdollisuus siihen, että kehoni ei säikähdäkään.
